<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss version="2.0"
	xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
	xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
	xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
	xmlns:sy="http://purl.org/rss/1.0/modules/syndication/"
	>
<channel>
	<title>Blogin Mari Rauhala kommentit</title>
	<atom:link href="http://marirauhala.ajatukseni.net/comments/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
	<link>http://marirauhala.ajatukseni.net</link>
	<description>Uusi Ajatukseni.net blogi</description>
	<pubDate>Sat, 20 Mar 2010 03:31:13 +0000</pubDate>
	<generator>http://wordpress.org/?v=2.7</generator>
	<sy:updatePeriod>hourly</sy:updatePeriod>
	<sy:updateFrequency>1</sy:updateFrequency>
		<item>
		<title>Päivi Kujamäki on kommentoinut artikkelia Tuhoaako tehokkuusajattelu tehokkaasti hyvää?</title>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/19/tuhoaako-tehokkuusajattelu-tehokkaasti-hyvaa/comment-page-1/#comment-13</link>
		<dc:creator>Päivi Kujamäki</dc:creator>
		<pubDate>Mon, 08 Dec 2008 11:54:40 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/19/tuhoaako-tehokkuusajattelu-tehokkaasti-hyvaa/#comment-13</guid>
		<description>Hei Mari! Tunsin sielunsisaruutta luettuasi kommenttisi koulun tehokkuusajattelusta. Itse piirtelin ennen koulua paljon, jopa kirjojen sivuille, jos paperia ei ollut ja muistan halunneeni tulla isona juuri piirustuksen opettajaksi...Kuitenkin jo ekalla luokalla muotoutui käsitykseni itsestäni piirtäjänä uudelleen; opettaja ei  laittanutkaan tekemiäni töitä esille seinälle, johon ripustettiin ne "hienot" työt. Olen nyt luokanopettaja ja yritän muistaa tuon kokemuksen, etten latistaisi kenenkään oppilaan "sisäistä paloa" samalla tavalla. Kasvatustieteen päivillä pari viikkoa sitten Aila Marjomäki piti havahduttavan esityksen aiheesta "Taidelähtöinen työskentely mahdollisuuksien tilana koulussa". Siinä opetuksen lähtökohtana oli aivan joku muu kuin tavoite tuottaa "kympin" kuvistöitä näytille. Opetus antoi todella tilaa lapselle ilmaista itseään ja se varmasti kosketti ja eheytti, ainakin se kosketti minua, vaikka vain kuuntelin, mitä oli tehty.</description>
		<content:encoded><![CDATA[<p>Hei Mari! Tunsin sielunsisaruutta luettuasi kommenttisi koulun tehokkuusajattelusta. Itse piirtelin ennen koulua paljon, jopa kirjojen sivuille, jos paperia ei ollut ja muistan halunneeni tulla isona juuri piirustuksen opettajaksi&#8230;Kuitenkin jo ekalla luokalla muotoutui käsitykseni itsestäni piirtäjänä uudelleen; opettaja ei  laittanutkaan tekemiäni töitä esille seinälle, johon ripustettiin ne &#8220;hienot&#8221; työt. Olen nyt luokanopettaja ja yritän muistaa tuon kokemuksen, etten latistaisi kenenkään oppilaan &#8220;sisäistä paloa&#8221; samalla tavalla. Kasvatustieteen päivillä pari viikkoa sitten Aila Marjomäki piti havahduttavan esityksen aiheesta &#8220;Taidelähtöinen työskentely mahdollisuuksien tilana koulussa&#8221;. Siinä opetuksen lähtökohtana oli aivan joku muu kuin tavoite tuottaa &#8220;kympin&#8221; kuvistöitä näytille. Opetus antoi todella tilaa lapselle ilmaista itseään ja se varmasti kosketti ja eheytti, ainakin se kosketti minua, vaikka vain kuuntelin, mitä oli tehty.</p>
]]></content:encoded>
	</item>
	<item>
		<title>Päivi Kujamäki on kommentoinut artikkelia Minulle maistuu konstruktivismi</title>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/04/29/minulle-maistuu-konstruktivismi/comment-page-1/#comment-12</link>
		<dc:creator>Päivi Kujamäki</dc:creator>
		<pubDate>Mon, 08 Dec 2008 11:35:30 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/04/29/minulle-maistuu-konstruktivismi/#comment-12</guid>
		<description>Olipas ihmeellistä "johdatusta", että tapasin yllättäin ystäväni Tarun KT-päivillä ja sitä kautta sain kimmokkeen tutustua verkkopedagogiikan sivuihin (erit. joulukuun paja kiinnostaa) ja siitä edelleen löysin tieni esim. tähän blogiin...
Olen ollut kasvatustieteen jatko-opiskelija vuoden alusta ja kiinnostunut opetuksen eheyttämisestä ns. aihekokonaisuuksien (POP -04) kautta (paljolti kansalaiskasvatuksen aineksia). Tieteenfilosofian luennoilla "törmäsin" hermeneutiikan dialogisuuden käsitteeseen, joka on alkanut todella kiehtoa minua ja tarkoittaa nähdäkseni jokseenkin juuri samaa kuin kuvaamasi Peavyn sosiodynaaminen lähestymistapa. 
Gadamer kuvaa dialogia peliksi. Hyvä peli vie mennessään. Päämääränä ei ole voittaminen vaan päämäärä sisältyy yhdessä pelaamisen ideaan. Totuus on dynaaminen. Kunnon dialogissa syntyy jotain uutta maailmaan. Tulos on enemmän kuin dialogiin osallistuneiden mielipiteiden summa. Juuri tuotahan konstruktivistinen oppiminen parhaimmillaan on. Tärkeintä on vuorovaikutus ihmisten välillä niin, ettei "oppija" ole vain objekti vaan kaikki osallistujat voivat oppia ja rakentaa yhdessä "tietoa" ympäristöstään.
Kiitos molemmille hyvistä lähteistä!! "Tietäminen on tosiaan tie kuulemattomuuteen". Jos on mielestään jo aivan "valmis", ei ehkä olisi edes viisasta opettaa muita. Verkkopedagogiikka näyttäisi ainakin omien tutkimusintressieni vinkkelistä olevan ajan hermolla. Palaan sivuillenne varmasti.</description>
		<content:encoded><![CDATA[<p>Olipas ihmeellistä &#8220;johdatusta&#8221;, että tapasin yllättäin ystäväni Tarun KT-päivillä ja sitä kautta sain kimmokkeen tutustua verkkopedagogiikan sivuihin (erit. joulukuun paja kiinnostaa) ja siitä edelleen löysin tieni esim. tähän blogiin&#8230;<br />
Olen ollut kasvatustieteen jatko-opiskelija vuoden alusta ja kiinnostunut opetuksen eheyttämisestä ns. aihekokonaisuuksien (POP -04) kautta (paljolti kansalaiskasvatuksen aineksia). Tieteenfilosofian luennoilla &#8220;törmäsin&#8221; hermeneutiikan dialogisuuden käsitteeseen, joka on alkanut todella kiehtoa minua ja tarkoittaa nähdäkseni jokseenkin juuri samaa kuin kuvaamasi Peavyn sosiodynaaminen lähestymistapa.<br />
Gadamer kuvaa dialogia peliksi. Hyvä peli vie mennessään. Päämääränä ei ole voittaminen vaan päämäärä sisältyy yhdessä pelaamisen ideaan. Totuus on dynaaminen. Kunnon dialogissa syntyy jotain uutta maailmaan. Tulos on enemmän kuin dialogiin osallistuneiden mielipiteiden summa. Juuri tuotahan konstruktivistinen oppiminen parhaimmillaan on. Tärkeintä on vuorovaikutus ihmisten välillä niin, ettei &#8220;oppija&#8221; ole vain objekti vaan kaikki osallistujat voivat oppia ja rakentaa yhdessä &#8220;tietoa&#8221; ympäristöstään.<br />
Kiitos molemmille hyvistä lähteistä!! &#8220;Tietäminen on tosiaan tie kuulemattomuuteen&#8221;. Jos on mielestään jo aivan &#8220;valmis&#8221;, ei ehkä olisi edes viisasta opettaa muita. Verkkopedagogiikka näyttäisi ainakin omien tutkimusintressieni vinkkelistä olevan ajan hermolla. Palaan sivuillenne varmasti.</p>
]]></content:encoded>
	</item>
	<item>
		<title>Susanna Salokannel on kommentoinut artikkelia Tuhoaako tehokkuusajattelu tehokkaasti hyvää?</title>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/19/tuhoaako-tehokkuusajattelu-tehokkaasti-hyvaa/comment-page-1/#comment-11</link>
		<dc:creator>Susanna Salokannel</dc:creator>
		<pubDate>Fri, 23 May 2008 09:28:10 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/19/tuhoaako-tehokkuusajattelu-tehokkaasti-hyvaa/#comment-11</guid>
		<description>Koulumaailman ulkopuolella pitkään pysytelleenä olen ollut huomaavinani, että koulumenestyksellä on merkitystä lähinnä vain koulumaailmassa. Tarkoitan, että hyvät arvosanat ja kiitettävä käytös merkitsevät paljon opettajille, mutta kovin monessa muussa paikassa en ole törmännyt tilanteeseen, jossa omilla kouluarvosanoilla olisi kovin suurta merkitystä. 

Tosin jatko-opiskelun kannalta riittävän hyvillä arvosanoilla on merkitystä ja siksi opettajilla on mielestäni valtava merkitys oppilaan tulevaisuudelle. Ymmärtänevätköhän itsekään? Enemmän kuin tietoa pitäisikin alakoulusta lähtien opettaa oppimaan. Auttaa heitä löytämään oma oppimistyyli ja antaa lasten laulaa, jos laulattaa. "Iänellään se lintuij laalaa", sanoo vanha savolainen viisaus.

Kiinnostus synnyttää lahjakkuutta siinä missä lahjakkuus kiinnostusta.</description>
		<content:encoded><![CDATA[<p>Koulumaailman ulkopuolella pitkään pysytelleenä olen ollut huomaavinani, että koulumenestyksellä on merkitystä lähinnä vain koulumaailmassa. Tarkoitan, että hyvät arvosanat ja kiitettävä käytös merkitsevät paljon opettajille, mutta kovin monessa muussa paikassa en ole törmännyt tilanteeseen, jossa omilla kouluarvosanoilla olisi kovin suurta merkitystä. </p>
<p>Tosin jatko-opiskelun kannalta riittävän hyvillä arvosanoilla on merkitystä ja siksi opettajilla on mielestäni valtava merkitys oppilaan tulevaisuudelle. Ymmärtänevätköhän itsekään? Enemmän kuin tietoa pitäisikin alakoulusta lähtien opettaa oppimaan. Auttaa heitä löytämään oma oppimistyyli ja antaa lasten laulaa, jos laulattaa. &#8220;Iänellään se lintuij laalaa&#8221;, sanoo vanha savolainen viisaus.</p>
<p>Kiinnostus synnyttää lahjakkuutta siinä missä lahjakkuus kiinnostusta.</p>
]]></content:encoded>
	</item>
	<item>
		<title>Ville Venäläinen on kommentoinut artikkelia Tuhoaako tehokkuusajattelu tehokkaasti hyvää?</title>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/19/tuhoaako-tehokkuusajattelu-tehokkaasti-hyvaa/comment-page-1/#comment-10</link>
		<dc:creator>Ville Venäläinen</dc:creator>
		<pubDate>Thu, 22 May 2008 06:32:28 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/19/tuhoaako-tehokkuusajattelu-tehokkaasti-hyvaa/#comment-10</guid>
		<description>Oletko huomannut että aika moni ns. menestyjä yhteiskunnallisilla mittareilla ei ole opiskellut kovinkaan pitkälle. Pitkään maailman rikkaimpana miehenä ollut Bill Gates on drop out. Sukari ja muut viikarit jotka ohjailevat niin liike-elämää kuin politiikkaakin ovat jättäneet kouluvuodet väliin. Sama on tilanne urheilun suhteen. Ammattikoulutaustalla pääsee hyvin formula 1:n maailmanmestariksi ja ihailunkohteeksi. 

Kai Hakkarainen on taas opetuksen puolella omanlaisensa esimerkki. Hänelläkään ei taida olla kovin kivoja muistoja peruskoulusta kun jäi luokalleenkiin pariin otteeseen. Nyt mies vaikuttaa opettajuuden professorina. Tästä tulee vähän väkisinkin nöyrä olo sen suhteen että mikä minä tai kukaan muu on sanomaan, onko kenestä mihin. Palaute on varmasti tärkeää, mutta mahdollisuuksien evääminen on vähän toinen juttu.</description>
		<content:encoded><![CDATA[<p>Oletko huomannut että aika moni ns. menestyjä yhteiskunnallisilla mittareilla ei ole opiskellut kovinkaan pitkälle. Pitkään maailman rikkaimpana miehenä ollut Bill Gates on drop out. Sukari ja muut viikarit jotka ohjailevat niin liike-elämää kuin politiikkaakin ovat jättäneet kouluvuodet väliin. Sama on tilanne urheilun suhteen. Ammattikoulutaustalla pääsee hyvin formula 1:n maailmanmestariksi ja ihailunkohteeksi. </p>
<p>Kai Hakkarainen on taas opetuksen puolella omanlaisensa esimerkki. Hänelläkään ei taida olla kovin kivoja muistoja peruskoulusta kun jäi luokalleenkiin pariin otteeseen. Nyt mies vaikuttaa opettajuuden professorina. Tästä tulee vähän väkisinkin nöyrä olo sen suhteen että mikä minä tai kukaan muu on sanomaan, onko kenestä mihin. Palaute on varmasti tärkeää, mutta mahdollisuuksien evääminen on vähän toinen juttu.</p>
]]></content:encoded>
	</item>
	<item>
		<title>Susanna on kommentoinut artikkelia Syntyvyydestä</title>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/05/syntyvyydesta/comment-page-1/#comment-9</link>
		<dc:creator>Susanna</dc:creator>
		<pubDate>Fri, 16 May 2008 13:06:45 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/05/syntyvyydesta/#comment-9</guid>
		<description>Hei Mari,

haaste odottaa blogissani. Älykköjä etsitään...</description>
		<content:encoded><![CDATA[<p>Hei Mari,</p>
<p>haaste odottaa blogissani. Älykköjä etsitään&#8230;</p>
]]></content:encoded>
	</item>
	<item>
		<title>Mari on kommentoinut artikkelia Syntyvyydestä</title>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/05/syntyvyydesta/comment-page-1/#comment-8</link>
		<dc:creator>Mari</dc:creator>
		<pubDate>Wed, 07 May 2008 04:35:14 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/05/syntyvyydesta/#comment-8</guid>
		<description>Hei Susanna,

kiitos kommentistasi. Syntyvyys on tosiaan vaikea, monimutkainen asia. Väestönkasvu maapallon kannalta on ongelmallinen juttu.Toisaalta, sitä tuskin korjataan sillä, että Suomessa hillitään syntyvyyden nousua poliittisella ohjauskella (kuten nyt tehdään), Suomen väestö kun on niin pieni. Toisaalta, millä oikeudella meillä suomalaisilla olisi erivapaus mahdollistaa ihmisille suurperheen luominen jos samalla huutelemme huolta globaalista väestönkasvusta. Helpoimmalta näyttää tukeutua yksilönvapausdiskurssiin tässä kohtaa ja todeta niinkuin usein nimenomaan tehdään, että kukin varojensa mukaan. 

Tämä koko asia näyttää minusta välillä siltä, että siitä halutaan vaieta.  Perustelut ja etiikka jäävät useimiten näkymättömiin. Toivoisin niiden kuitenkin olevan puheiden ja päätöksenteon keskiössä, koska poliittinen päätöksenteko ohjaa joka tapauksessa johonkin suuntaan. 

Vaikeita juttuja.</description>
		<content:encoded><![CDATA[<p>Hei Susanna,</p>
<p>kiitos kommentistasi. Syntyvyys on tosiaan vaikea, monimutkainen asia. Väestönkasvu maapallon kannalta on ongelmallinen juttu.Toisaalta, sitä tuskin korjataan sillä, että Suomessa hillitään syntyvyyden nousua poliittisella ohjauskella (kuten nyt tehdään), Suomen väestö kun on niin pieni. Toisaalta, millä oikeudella meillä suomalaisilla olisi erivapaus mahdollistaa ihmisille suurperheen luominen jos samalla huutelemme huolta globaalista väestönkasvusta. Helpoimmalta näyttää tukeutua yksilönvapausdiskurssiin tässä kohtaa ja todeta niinkuin usein nimenomaan tehdään, että kukin varojensa mukaan. </p>
<p>Tämä koko asia näyttää minusta välillä siltä, että siitä halutaan vaieta.  Perustelut ja etiikka jäävät useimiten näkymättömiin. Toivoisin niiden kuitenkin olevan puheiden ja päätöksenteon keskiössä, koska poliittinen päätöksenteko ohjaa joka tapauksessa johonkin suuntaan. </p>
<p>Vaikeita juttuja.</p>
]]></content:encoded>
	</item>
	<item>
		<title>Susanna on kommentoinut artikkelia Syntyvyydestä</title>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/05/syntyvyydesta/comment-page-1/#comment-7</link>
		<dc:creator>Susanna</dc:creator>
		<pubDate>Tue, 06 May 2008 10:23:07 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/05/syntyvyydesta/#comment-7</guid>
		<description>Hyvä Mari! 
Syntyvyyden nousu koetaan monessa piirissä ongelmalliseksi, sillä siitä seuraa asioita, jotka ovat jossain määrin hallitsemattomia. Naisten sosiaaliturvan jo mainitsitkin, siihen monilapsisuus tekee suuren loven. Toisaalta ympäristön kannalta on hieman kyseenalaista rohkaista ihmisiä lisääntymään kovin runsaasti. 

Mitalin kääntöpuoli ei ole kaunis sekään. Jos meitä ei hoideta vanhuksina täällä, joudumme viettämään eläkepäivämme muualla - siellä missä on hoitajia. 

On aidosti ongelmallista miettiä kuinka rakennetaan suomalaista tulevaisuutta. Lapsia pitäisi arvostaa tarjoamalla näille mahdollisimman hyvät elämän edellytykset. Naisia ei saisi rangaista kohdusta ja munasarjoista, rinnoista puhumattakaan. Lasten hyvinvoinnilla on olemassa tietyt perusedellytykset, joiden edessä jopa savupiipputeollisuuden on myönnyttävä. Isien osallisuus perheissä on tärkeämpää kuin suomalainen äijä-kulttuuri haluaa myöntää.

Lasten hoidon laatu niin kotona kuin muuallakin on merkittävin panostus tulevaisuuteen. Muu on sanahelinää. Siksi olen Marin kanssa ihan samaa mieltä siitä, että sekä koti- että päivähoitoa tulee tukea samoin taloudellisin ja laadullisin kriteerein. 

Iloisista ja syvää perusturvaa nauttineista lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia, jotka pystyvät kantamaan tulevaisuuden haasteet mahdollisimman hyvin. Alku on ratkaiseva.</description>
		<content:encoded><![CDATA[<p>Hyvä Mari!<br />
Syntyvyyden nousu koetaan monessa piirissä ongelmalliseksi, sillä siitä seuraa asioita, jotka ovat jossain määrin hallitsemattomia. Naisten sosiaaliturvan jo mainitsitkin, siihen monilapsisuus tekee suuren loven. Toisaalta ympäristön kannalta on hieman kyseenalaista rohkaista ihmisiä lisääntymään kovin runsaasti. </p>
<p>Mitalin kääntöpuoli ei ole kaunis sekään. Jos meitä ei hoideta vanhuksina täällä, joudumme viettämään eläkepäivämme muualla - siellä missä on hoitajia. </p>
<p>On aidosti ongelmallista miettiä kuinka rakennetaan suomalaista tulevaisuutta. Lapsia pitäisi arvostaa tarjoamalla näille mahdollisimman hyvät elämän edellytykset. Naisia ei saisi rangaista kohdusta ja munasarjoista, rinnoista puhumattakaan. Lasten hyvinvoinnilla on olemassa tietyt perusedellytykset, joiden edessä jopa savupiipputeollisuuden on myönnyttävä. Isien osallisuus perheissä on tärkeämpää kuin suomalainen äijä-kulttuuri haluaa myöntää.</p>
<p>Lasten hoidon laatu niin kotona kuin muuallakin on merkittävin panostus tulevaisuuteen. Muu on sanahelinää. Siksi olen Marin kanssa ihan samaa mieltä siitä, että sekä koti- että päivähoitoa tulee tukea samoin taloudellisin ja laadullisin kriteerein. </p>
<p>Iloisista ja syvää perusturvaa nauttineista lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia, jotka pystyvät kantamaan tulevaisuuden haasteet mahdollisimman hyvin. Alku on ratkaiseva.</p>
]]></content:encoded>
	</item>
	<item>
		<title>Ville Venäläinen on kommentoinut artikkelia Onko pakko oppia esiintym&#228;&#228;n?</title>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/03/29/onko-pakko-oppia-esiintymn/comment-page-1/#comment-6</link>
		<dc:creator>Ville Venäläinen</dc:creator>
		<pubDate>Tue, 29 Apr 2008 20:17:52 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/03/31/onko-pakko-oppia-esiintymn/#comment-6</guid>
		<description>Tämä case liippaa varsin läheltä. Tiedät kyllä Mari miksi :-)

Hyvä avaava kysymys. Itse jäin miettimään kysymyksen pohjalta, että miten paljon meillä on olemassa työtehtäviä, joissa ei tarvitse esiintymistä jollekin yleisölle? Teollisuudessa tällaisia voisin kuvitella olevan paljonkin. 
Tietotyössä tilanne on vähän toinen. Tosin yleisöllä en nyt tarkoita esiintymistä 60 ihmisille, vaan itsensäilmaisua. Meidän työtehtävät ovat yhä enemmän jotain, jossa olla olemme osa jotain ryhmää ja itse työn tekeminen on vuorovaikutusta muiden kanssa. Tuo world café oikeastaan kuvastaa tässä mielessä aika hyvin työelämää.

En kuitenkaan kannata pakottamista. Tässä tapauksessa taisi pöytäryhmä luoda tämän sosiaalisen paineen. Ehkä meidän pitäisi panostaa ilmapiirin luomiseen, jossa tuntuu paremmalle keskustella ja toisaalta satsata sosiaalisen silmän kirkastamiseen siinä mitä vaadimme toisilta ja itseltämme.</description>
		<content:encoded><![CDATA[<p>Tämä case liippaa varsin läheltä. Tiedät kyllä Mari miksi <img src='http://marirauhala.ajatukseni.net/wp-includes/images/smilies/icon_smile.gif' alt=':-)' class='wp-smiley' /> </p>
<p>Hyvä avaava kysymys. Itse jäin miettimään kysymyksen pohjalta, että miten paljon meillä on olemassa työtehtäviä, joissa ei tarvitse esiintymistä jollekin yleisölle? Teollisuudessa tällaisia voisin kuvitella olevan paljonkin.<br />
Tietotyössä tilanne on vähän toinen. Tosin yleisöllä en nyt tarkoita esiintymistä 60 ihmisille, vaan itsensäilmaisua. Meidän työtehtävät ovat yhä enemmän jotain, jossa olla olemme osa jotain ryhmää ja itse työn tekeminen on vuorovaikutusta muiden kanssa. Tuo world café oikeastaan kuvastaa tässä mielessä aika hyvin työelämää.</p>
<p>En kuitenkaan kannata pakottamista. Tässä tapauksessa taisi pöytäryhmä luoda tämän sosiaalisen paineen. Ehkä meidän pitäisi panostaa ilmapiirin luomiseen, jossa tuntuu paremmalle keskustella ja toisaalta satsata sosiaalisen silmän kirkastamiseen siinä mitä vaadimme toisilta ja itseltämme.</p>
]]></content:encoded>
	</item>
	<item>
		<title>Ville Venäläinen on kommentoinut artikkelia Minulle maistuu konstruktivismi</title>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/04/29/minulle-maistuu-konstruktivismi/comment-page-1/#comment-5</link>
		<dc:creator>Ville Venäläinen</dc:creator>
		<pubDate>Tue, 29 Apr 2008 18:47:01 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/04/29/minulle-maistuu-konstruktivismi/#comment-5</guid>
		<description>Tuo lähtökohta olla tietämättä mitään toisesta ihmisestä koskettaa. Minusta Adam Kahane kiteytti tuon hienosti kirjassaan Solving Though Problems, sanomalla että "tietäminen on tie kuuntelemattomuuteen" (näin vapaasti suomennettuna). 

Kun me tiedämme mitä toinen on, mitä hän tarkoittaa tai mitä hän edustaa, saamme niin paljon tilaa omille johtopäätöksille ja toiminnalle. Tämä vaanii meitä koko ajan arjessa ja taidammepa itse kukin tuohon sortua aika ajoin. :-)</description>
		<content:encoded><![CDATA[<p>Tuo lähtökohta olla tietämättä mitään toisesta ihmisestä koskettaa. Minusta Adam Kahane kiteytti tuon hienosti kirjassaan Solving Though Problems, sanomalla että &#8220;tietäminen on tie kuuntelemattomuuteen&#8221; (näin vapaasti suomennettuna). </p>
<p>Kun me tiedämme mitä toinen on, mitä hän tarkoittaa tai mitä hän edustaa, saamme niin paljon tilaa omille johtopäätöksille ja toiminnalle. Tämä vaanii meitä koko ajan arjessa ja taidammepa itse kukin tuohon sortua aika ajoin. <img src='http://marirauhala.ajatukseni.net/wp-includes/images/smilies/icon_smile.gif' alt=':-)' class='wp-smiley' /> </p>
]]></content:encoded>
	</item>
	<item>
		<title>Kimmo_L on kommentoinut artikkelia Uskonnonvapaudesta lukiossa</title>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/03/16/uskonnonvapaudesta-lukiossa/comment-page-1/#comment-3</link>
		<dc:creator>Kimmo_L</dc:creator>
		<pubDate>Thu, 03 Apr 2008 12:19:55 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/03/16/uskonnonvapaudesta-lukiossa/#comment-3</guid>
		<description>Olen kanssasi samaa mieltä. Lukiossamme alettiin noudattaa tuota opetushallituksen (1,5 vuotta viipynyttä) ohjetta viime lukuvuonna. Seurakunnan päivänavausten osallistujamäärät romahtivat noin kymmeneen + opettajat. Kävimme keväällä palaverin (SRK, sivistystoimen johtaja, lautakunnan puheenjohtaja, oppilaskunnan edustajat, uskonnon opettaja, rehtori), jossa sovittiin ettei tuota opiskelijan oikeutta olla omantunnon syistä osallistumatta avauksiin enää mainosteta. Kukaan ei kuitenkaan määrännyt koulua rikkomaan perustuslakia eli pakottamaan oppilaita osallistumaan päivänavaukseen. Seurakunta järjestää jäsenilleen päivänavauksen koulun tiloissa kerran viikossa. Muutaman viikon jälkeen tilanne palautui jälleen noihin muutamaan osallistujaan. Joulukirkosta päätimme sen olevan tutustumista uskonnon harjoittamiseen niiden osalta, joille omatunto ei salli uskonnon harjoittamista. Ne jotka eivät halua osallistua, jäävät kouluun vaihtoehto-ohjelman kanssa.</description>
		<content:encoded><![CDATA[<p>Olen kanssasi samaa mieltä. Lukiossamme alettiin noudattaa tuota opetushallituksen (1,5 vuotta viipynyttä) ohjetta viime lukuvuonna. Seurakunnan päivänavausten osallistujamäärät romahtivat noin kymmeneen + opettajat. Kävimme keväällä palaverin (SRK, sivistystoimen johtaja, lautakunnan puheenjohtaja, oppilaskunnan edustajat, uskonnon opettaja, rehtori), jossa sovittiin ettei tuota opiskelijan oikeutta olla omantunnon syistä osallistumatta avauksiin enää mainosteta. Kukaan ei kuitenkaan määrännyt koulua rikkomaan perustuslakia eli pakottamaan oppilaita osallistumaan päivänavaukseen. Seurakunta järjestää jäsenilleen päivänavauksen koulun tiloissa kerran viikossa. Muutaman viikon jälkeen tilanne palautui jälleen noihin muutamaan osallistujaan. Joulukirkosta päätimme sen olevan tutustumista uskonnon harjoittamiseen niiden osalta, joille omatunto ei salli uskonnon harjoittamista. Ne jotka eivät halua osallistua, jäävät kouluun vaihtoehto-ohjelman kanssa.</p>
]]></content:encoded>
	</item>
</channel>
</rss>
