<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><!-- generator="wordpress/wordpress-mu-1.2.4" -->
<rss version="0.92">
<channel>
	<title>Mari Rauhala</title>
	<link>http://marirauhala.ajatukseni.net</link>
	<description>Uusi Ajatukseni.net blogi</description>
	<lastBuildDate>Mon, 19 May 2008 07:11:14 +0000</lastBuildDate>
	<docs>http://backend.userland.com/rss092</docs>
	<language>en</language>
	
	<item>
		<title>Tuhoaako tehokkuusajattelu tehokkaasti hyvää?</title>
		<description><![CDATA[Tein yhtenä päivänä erilaisia testejä: pikalukitestin, havaintokanavatestin, oppimisen tapa testin, aivopuoliskotestin. Suhtaudun testeihin aika kriittisesti. Ne ohjaavat helposti arvottavaan, luokittelevaan ajatteluun. Tällä kertaa ahdistuin testeistä kuitenkin oikein kunnolla. Yhden testin yhtenä kysymyksenä oli: ”Asetatko etusijalle a)matematiikan b) kuvataiteet c) musiikin?” Tämän kysymyksen kohdalla sisäinen kattilani porisi (lue: sieluuni sattui), koska mieleen ja kehoon tulvahti muistoja [...]]]></description>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/19/tuhoaako-tehokkuusajattelu-tehokkaasti-hyvaa/</link>
			</item>
	<item>
		<title>Syntyvyydestä</title>
		<description><![CDATA[Lauantain lehdessä oli uutinen jossa kerrottiin, että synnyttäjien keski-ikä on noussut 2000-luvulla puolella vuodella. Se on tällä hetkellä noin 30-vuotta, pääkaupunkiseudulla luultavasti enemmänkin.
Syntyvyyskeskusteluun liittyy kiinteästi väestöpolitiikka. Seuraavien vuosikymmenien kuluessa Suomen vanhushuoltosuhde heikkenee ja lisäksi väestömäärä kääntyy laskuun. Paljon huolta kannetaan siitä, että palkkatyössä olevat ikäluokat eivät riitä tyydyttämään työvoiman tarvetta tai tuottamaan tarvittavaa verokertymää hyvinvointiyhteiskunnan [...]]]></description>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/05/05/syntyvyydesta/</link>
			</item>
	<item>
		<title>Minulle maistuu konstruktivismi</title>
		<description><![CDATA[Luen parhaillaan useampaakin kirjaa, jotka liittyvät neuvontaan ja ohjaukseen. Vaikka esimerkiksi psykodynaaminen viitekehys tarjoaa mielenkiintoiset linssit mielen maailmaan, tunnen kuitenkin erityistä vetoa kaikenkarvaisiin konstruktivistisiin suuntauksiin. Tällä hetkellä Peavyn kehittelemä sosiodynaaminen lähestymistapa kietoo kiehtovia lankoja ympärilleni.
Niin kuin muutkin konstruktivistiset suuntaukset, sosiodynaaminen ohjaus lähtee ajatuksesta, että elämme monien todellisuuksien maailmassa ja että ihmisten maailmat ovat sosiaalisesti tuotettuja. [...]]]></description>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/04/29/minulle-maistuu-konstruktivismi/</link>
			</item>
	<item>
		<title>Surutyö ja suru työssä</title>
		<description><![CDATA[Elämään sisältyy menetystä ja luopumista. Läheisen ihmisen kuolema nostattaa surun, epätoivon, vihan, katkeruuden, epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Paljon puhutaankin surutyöstä. Hyvin erilaiset ja voimakkaat tunteet ovat terveitä, normaaleita reaktioita menetykseen.  Surutyö vie aikaa ja se vaatii fyysisiä ja psyykkisiä tiloja joissa saada itkeä, puhua, huutaa, olla alakuloinen, totinen, ailahteleva. Mistä nykyajassa löytyy tämä tarvittava aika ja nämä [...]]]></description>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/04/17/surutyo-ja-suru-tyossa/</link>
			</item>
	<item>
		<title>Onko pakko oppia esiintym&#228;&#228;n?</title>
		<description><![CDATA[Tumpsahdin eilen yhden kysymyksen eteen jota olen usein pähkäillyt ja johon toivon nyt saavani ajatuksia muiltakin. Yksinkertaisesti: onko nykymaailma sellainen, että jokainen ihminen täytyy pakottaa, jo koulussa ja myöhemmin myös työelämässä, esiintymään suuren ihmisjoukon edessä?
Kysymys nousi askaruttamaan mieltäni kun osallistuin tilaisuuteen jossa käytettiin niin sanottua `world cafe´- menetelmää. Jos olen oikein ymmärtänyt, world cafen tarkoituksena [...]]]></description>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/03/29/onko-pakko-oppia-esiintymn/</link>
			</item>
	<item>
		<title>Kehumisen vaikeus</title>
		<description><![CDATA[Luin taannoin ajatuksia herättävän kirjan joka käsitteli kehumista ja palautteen antamisen merkitystä oppimisessa. Olin aiemminkin opettajana ja äitinä usein miettinyt miten voin antaa myönteistä palautetta siten, ettei se ohjaisi oppimista ja osallistumista sellaiseen suuntaan, että tekeminen tapahtuisi kehumisen toivossa ja kielteisen palautteen pelossa.
Kirjassaan `Self-theories´ Carol Dweck kuvaa hyvin kuinka ihmiset, jotka ajattelevat älykkyyden olevan pysyvä, [...]]]></description>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/03/23/kehumisen-vaikeus/</link>
			</item>
	<item>
		<title>Uskonnonvapaudesta lukiossa</title>
		<description><![CDATA[ Vuonna 2003 tuli voimaan uusi uskonnonvapauslaki. Tällöin puhuttiin paljon muun muuassa uskonnon harjoittamisesta koulussa. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaanhan ”kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.” Oikeus harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa on erittäin tärkeä perustuslaillinen oikeus. Oman kokemukseni perusteella uskonnonvapaus ei - hämmästyttävää kyllä -  kuitenkaan edelleenkään toteudu kaikissa Suomen [...]]]></description>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/03/16/uskonnonvapaudesta-lukiossa/</link>
			</item>
	<item>
		<title>Ovatko ihmiset itsekk&#228;it&#228;?</title>
		<description><![CDATA[Kovin usein kuulee nykyään sellaista mielipidettä, että ihmiset ovat itsekkäitä, eivätkä välitä toisistaan. Olen viime aikoina miettinyt tätä paljon. Onko tosiaan näin? Minä kun en millään haluaisi allekirjoittaa tämänkaltaisia näkemyksiä. Haluan kai nähdä ihmiskunnalla olevan toivoa.
Itsekkyysväitteitä olen kuullut käytettävän ainakin silloin kun puhutaan prososiaalisesta toiminnasta eli toisten ihmisten hyvinvoinnin edistämisestä. Olen törmännyt väitteisiin etteivät ihmiset [...]]]></description>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/03/10/ovatko-ihmiset-itsekkit/</link>
			</item>
	<item>
		<title>Koulun teht&#228;v&#228;</title>
		<description><![CDATA[Poikani, ekaluokkalainen, oli käynyt koulua neljä viikkoa. Hän tuli kotiin, katse maata kohti suunnattuna ja ilmoitti olevansa heidän luokkansa toiseksi huonoin juoksija. Vertailun, kilpailun, tehokkuuden aika oli alkanut. Minä tunsin surua.
Tämän päivän lehdessä uutisoitiin kansanedustaja Tabermanin aloitetta, jossa hän esittää perusopetuslain 11 pykälään lisäystä. Opetukseen tulisi sisältyä ihmisenä olemista. Kansanedustajan näkemys on, että koulu keskittyy [...]]]></description>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/2008/03/10/koulun-tehtv/</link>
			</item>
	<item>
		<title>Lauantai on paras p&#228;iv&#228;</title>
		<description><![CDATA[
- Lauantai on paras päivä.
- Niinkö? (skeptinen sisäinen puhe: tietysti koska on karkkipäivä;
  skeptisempi sisäinen metapuhe: lapsi tietää, että miellyttääkseen äitiä
  kannattaa sanoa, &#8220;koska saa olla sinun kanssa&#8221;)
- Lauantaina saa siivota! (leveä tyytyväinen virne)
- Hyvänen aika sentään, voi herran jestas, no ohoh.
Täytyy sulatella. Tarkka mietintä. Äiti kävelee keittiöön. Muistoja tulvii silmiin, nenään, korviin. Joopa joo, [...]]]></description>
		<link>http://marirauhala.ajatukseni.net/-0001/11/30/lauantai-on-paras-piv/</link>
			</item>
</channel>
</rss>
